Mitä ihmiset arvostavat elinympäristössään?
Asiakastyö

Skanskan blogi:

Mitä ihmiset arvostavat elinympäristössään?

Asumisen ja rakentamisen alan päättäjät vuosittain yhteen kokoavassa Asuntomarkkinat 2018 -tilaisuudessa tammikuun lopussa osallistuin keskustelupaneeliin, jossa tehtävänämme oli vastata otsikon kysymykseen. Muut panelistit olivat Aalto-yliopiston professori Marketta Kyttä, johtava asiantuntija ja lähiöprojektin päällikkö Henna Helander Helsingin kaupungilta sekä kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Laine Vantaan kaupungilta.

Noin 270 hengen yleisön edessä keskustelimme ihmisten arvostuksista ja siitä, mitkä niistä ovat ehkä jotenkin yleistettäviä laajoihin joukkoihin ja mitkä eivät. On totta, että suurin osa arvostaa avaruutta, eri suuntiin aukeavia näkymiä ja kaunista, viihtyisää lähiympäristöä. Ja kaikkihan toki haluavat hyviä liikenneyhteyksiä!

Ongelmana käytettäessä sellaisia tulkinnanvaraisia sanoja kuin ”kaunis” tai ”viihtyisä” on se, että ne tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Niitä voi myös olla vaikea purkaa käytännön ratkaisuiksi. Ihmiset eivät välttämättä kovin hyvin osaa määritellä, mitkä heidän tarpeensa tai arvostuksensa ovat, vaan jäävät kuvailemaan toiveitaan melko abstraktilla tasolla.

Tämän vuoksi on syytä miettiä tarkkaan, mitä asumistoiveita koskevien kyselyjen tai osallistavien keskustelujen tulokset meille kertovat – ja mitä ne eivät kerro. Tuloksia ei kannata ottaa täysin kirjaimellisesti, vaan ne pitää analysoida huolella. Ei riitä, että saamme tietää, mikä on ihmisille tärkeää, vaan pitää pureutua siihen, miksi se on tärkeää.

Rakennetun ympäristön huikea pitkäikäisyys on haaste, joka voitetaan joustavuudella

Asuinalueita ei kuitenkaan pystytä suunnittelemaan siten, että vain lähdetään siitä, mitä ihmiset toivovat esimerkiksi näkymiltä tai kuinka sosiaalisia he arjessaan haluavat olla. Pitäisi myös ottaa huomioon sellaisia asioita kuin ekologisuus ja tehokkuus. Ekologinen onkin sana, joka toistuu usein tulevaisuuden rakentamisesta ja asumisesta puhuttaessa. Myös sosiaalinen kestävyys on entistä tärkeämmässä roolissa asuinympäristöjen suunnittelussa.

Kuten Marketta Kyttä totesi keskustellessamme, parhaassa tapauksessa onkin niin, että ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen johtaa samalla ekologisesti kestäviin ratkaisuihin. Miten niihin ratkaisuihin sitten päästään?

Iso haaste rakennetun ympäristön suunnittelussa on sen huikea pitkäikäisyys. Siinä missä teknologiset innovaatiot syntyvät ja sitten katoavat nopeasti historian hämäriin 10 vuodessa, tuo aika on rakennetulle ympäristölle silmänräpäys: niitä alueita, joita kaavoitetaan nyt, rakennetaan vasta vuosien kuluttua ja niissä taloissa, joita nyt rakennetaan, asutaan todennäköisesti vielä sadan vuoden päästäkin. Jos joku sanoisi, että hän tietää tällä hetkellä, millaisia yhteydenpitovälineitä ihmisillä on sadan vuoden päästä, hänelle naurettaisiin. Sen sijaan voimme varmuudella ennustaa, että sitä rakennettua ympäristöä, jota näemme ympärillämme tänään, on vielä paljon jäljellä pitkän ajan kuluttuakin.

Mahdollisuuksia on jätettävä auki

Olen heinäkuun 2017 blogissani kysynyt, eikö kannattaisi suunnitella rakennettua ympäristöä joustavasti muunneltavaksi. Sellaiseksi, että se jättää ikkunoita ja mahdollisuuksia auki tulevaisuuden sukupolville tehdä omia ratkaisujaan ja tilaa tulevaisuuden trendeille, tarpeille ja teknologioille? Miksi lukitsisimme tiukasti tänä päivänä esimerkiksi autopaikkojen määrän, kun emme tiedä, tuleeko ihmisillä olemaan jatkossa omia autoja ollenkaan. Esimerkiksi rakennusten tarkkoja mittoja, korkeuksia tai väritystä ei ole mitään syytä lyödä kaavassa lopullisesti lukkoon. Meillä ei ole tietoa, millaisia innovaatioita rakentamiseen vielä tuleekaan tai kasvatammeko kenties lähiruokamme asuinalueillamme siinä mittakaavassa, että se alkaa muovata sitä, miten alueet suunnitellaan.

Tähän saakka kaavoitus on ollut varsin jäykkää ja rajallisesti tulevaisuuteen varautuvaa. Joustava kaavoitus takaa sen, että tarpeiden, elämäntapojen ja tekniikoiden muuttuessa kaavan kautta on mahdollista toteuttaa kaupunkikuvallisesti yhtenevä ja toimiva alue.

Esimerkkinä hyvästä kaavoituksesta nostan Jyväskylän Kankaan alueen. Siellä on tehty kaupungin kanssa todellista kumppanuuskaavoitusta ja yhteistyötä eri osapuolten kesken, kuitenkin siten että kaupungin suunnittelijat ovat pitäneet kokonaisuuden hienosti koossa. Alueesta on tulossa eheä ja toimiva, koska jo alussa määriteltiin sen tavoitteet ja arvot, ja arkkitehtoninen kokonaisilme haettiin arkkitehtikilpailun avulla.

Alueet myös erottunevat tulevaisuudessa entistä enemmän sen mukaan, mitä ne tarjoavat asukkailleen. Osalle asuinalueen valinnan määrää ilmastonmuutoksen torjuminen, osalle tärkeitä on hiljaisuus ja hälyn minimoiminen, osa haluaa sosiaalista säpinää. Segmentoidumme yhä voimakkaammin olla itsestään selvää, että asuinympäristö onkin muokkautuva ja ajassa elävä, ei tietyn aikakauden reliikki.

Asuntomarkkinat 2018 -tapahtuman materiaalit löydät täältä.

YLE uutisten materiaalia aiheesta löydät tästä YLE Areenan videosta noin kohdasta 3:50 eteenpäin.

Hille Kaukonen

Hille Kaukonen

Tulin Skanskalle vuonna 2010, ”Design System Architect” -nimikkeellä pohjoismaiseen tiimiin kehittämään asuinalueita. Sen jälkeen olen työskennellyt tittelillä Design Manager ja nyt suomeksi kaavakehitysjohtajana. Koulutukselta olen arkkitehti, SAFA. Leikkisästi minua voisikin kutsua arkkitehtipoliisiksi, joka valvoo ja opastaa aiheeseen liittyen.

Kirjoittajan tekstit

Lue lisää