Skanskan blogit

12 heinäkuu2017

Kaupunkisuunnittelu ei ole hetken huumaa

Kävin juuri läpi tulevaisuuden asumista, työpaikkoja ja liikkumista koskevia suomalaisten nuorten toiveita. Skanskan, Stora Enson ja Ilmarisen Taloustutkimukselta tilaamasta tuoreesta kyselytutkimuksesta selviää, että nuoret ovat yllättävänkin perinteisiä: Vastaukset pysyttelevät pitkälti oma tupa, oma rauha -osastolla.

Jos on odottanut kenties näkevänsä nuorten olevan radikaalimpia kuin vanhempansa, saattaa pettyä tuloksiin: Valtaosa nuorista toivoo 20 vuoden kuluttua asuvansa esikaupunkialueella sijaitsevassa omakotitalossa, jonka he itse omistavat, asuvansa siellä oman perheensä kanssa ja liikkuvansa omalla autolla. Missä on paljon puhuttu yhteisöllisyys? Eikö omistamisesta pitänyt jakamistalouden myötä tulla vanhanaikaista?

Uudenlaisia suunnitteluun ja asumiseen liittyviä ajatuksia ei kuitenkaan kannata tutkimustulosten perusteella hylätä. Nykypäivän nuoret saattavat asua melko perinteisesti eivätkä kaikki ehkä ole tutustuneet uudenlaisiin asumisen visioihin ja vaihtoehtoihin. Suomessahan asunnot ovat sangen perinteisesti suunniteltuja, ja myös asuntoja nykyään ostavat ihmiset kysyvät tavanomaisia asuntoratkaisuja.

Maailmankuvan avartuessa ja elämäntilanteiden muuttuessa nuoret eli tulevat asunnonostajat kenties kaipaavatkin asumiseltaan monipuolisempia ja innovatiivisempia ratkaisuja. Aikuisuuden kynnyksellä saattaa tuleva asukassukupolvi peilatakin omia toiveitaan uusiin mahdollisuuksiin eikä enää omien vanhempiensa totuttuun asumistapaan.

Kaupunkisuunnittelussa täytyy antaa tilaa uusille nouseville trendeille

Tuloksista näkee, että niin tärkeitä asioita kuin tulevien sukupolvien asuin- ja työskentely-ympäristöjen suunnittelua ei kannata pohjustaa oletuksille. Ei myöskään voida lähteä siitä, että nykynuori haluaa aikuistuessaan elää kuten omat vanhempansa.

On siis oikeasti kysyttävä tulevilta asukkailta, mitä he haluavat. On myös tärkeää miettiä, miksi vaikkapa omakotitalo on edelleen niin suosittu asumismuoto: tyydyttääkö se joitakin sellaisia tarpeita, joihin kerrostaloasuminen ei toistaiseksi ole onnistunut vastaamaan?

Uudentyyppinen kerrostaloasuminen on toisaalta vasta tuloillaan Suomeen. Meillä ei ole juurikaan esimerkkejä yhteisöllisistä kerrostaloista, joissa on runsaasti yhteisiä tiloja vaikkapa etätyötä tai harrastuksia varten. Siksi kaupunkisuunnittelussa on tärkeää mahdollistaa uusia nousevia trendejä ja toiveita. Näihin toiveisiin ei pystytä vastaamaan, jos kaupunkisuunnittelussa ei mahdollisteta niiden toteuttamista kaavoituksen keinoin.

Tulevaisuuden tarpeita on vaikea ennakoida

On hyväksyttävä se, että tällä hetkellä kyselyihin vastaavat eivät välttämättä suinkaan itse osaa aavistaa, millä kaikilla tavoilla heidän elämänsä tulee muuttumaan esimerkiksi 20–30 vuoden kuluttua. Toisaalta on myös vaikeaa toivoa jotakin, mistä ei ole nähty esimerkkejä. Esimerkkien näyttäminen on tärkeää kaupunkisuunnittelussa. Pitkin maailmaa reissaava nuori näkee paljon erilaisia vaihtoehtoja, kuten vilkasta sosiaalista elämää urbaanissa ympäristössä ystävineen ja tapahtumineen – elämää, joka on ehkä monipuolisempaa kuin omassa rauhassa metsän keskellä.

Teknologisen kehityksen seurauksia voi myös olla vaikea kuvitella. Osaako tulevaisuuden rakennus itse monitoroida sisäilman laatua ja muistuttaa suodattimien vaihtamisesta? Tai kääntyykö sen suunta kenties auringon mukana aiheuttaen aivan uudenlaisia haasteita talotekniikkajärjestelmille? Teknologian kehitys on niin nopeaa, että kestävän kehityksen periaatteiden toteutumiselle kannattaa kyllä määritellä tavoitteet mutta ei rajata turhaan keinoja, joilla tavoitteisiin päästään.

Miksi lyömme nyt lukkoon yksityiskohtia, joiden tarpeellisuudesta tulevaisuudessa ei ole varmuutta?

Suomen pitkien kaavoitus- ja lupaprosessien takia nyt toteutetaan rakennuksia, jotka on suunniteltu käytännöllisesti katsottuna vuosia sitten. Tästä seuraa kaikenlaisia hankaluuksia: esimerkiksi autohalleihin ei ole tiedetty suunnitella latauspaikkoja sähköautoille, vaikka niiden määrää pitäisi nimenomaan pystyä lisäämään, jotta Suomi saavuttaisi ilmastotavoitteensa.

Se, mitä suunnitellaan nyt, vaikuttaa tulevien sukupolvien elämään monin tavoin. Läheskään kaikkia asioita emme kuitenkaan pysty ennustamaan, tuskin edes arvailemaan. Tämän valossa onkin hassua, että nykyään suurten, vähitellen useiden kymmenien vuosien kuluessa rakentuvien alueiden kaavoituksessa on saatettu löydä lukkoon niinkin pieniä yksityiskohtia kuin seinämateriaalit väreineen, autopaikkojen määrät asuntomääriä kohden sekä saunojen sijoittelut.

Kaavoituksen ja rakentamisen lupaprosessit ovat raskaita, koska niitä säännellään varsin tarkasti, niissä on otettava huomioon niin monia eri seikkoja ja niiden on läpäistävä tietyt laadunvalvonnan tarkistuspisteet. Suomen lupaprosesseja ei toistaiseksi ole onnistuttu olennaisesti keventämään. Mielestäni meidän tulisi kuitenkin viedä kaavoitusta siihen suuntaan, että kaiken tulevan hyvän on oltava mahdollista nykyisin laadittavien kaavojen puitteissa.

Mitä sinä ajattelet tulevaisuuden rakentamisesta? Tule mukaan keskustelemaan!

Millaista sinä ajattelet tulevaisuuden rakentamisen olevan? Miten saamme yhdessä eri osapuolten kesken aikaan parempaa kaupunkisuunnittelua ja ympäristöjä, joissa niiden käyttäjät viihtyvät? Tule mukaan seuraamaan keskustelua ja osallistumaan Porin SuomiAreenan tänään 12.7.2017 järjestettävään Rakennusseikkailu 2100 -tilaisuuteen Aika-lavalle klo 16:00–17:15. Tilaisuuden järjestävät Ilmarinen, Skanska ja Stora Enso.

Entä kyselytutkimus, johon viittasin? Voit lukea asiaa käsittelevän tiedotteen täältä.

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Hille Kaukonen
Hille Kaukonen (4 kirjoitusta)

Tulin Skanskalle vuonna 2010, ”Design System Architect” -nimikkeellä pohjoismaiseen tiimiin kehittämään asuinalueita. Sen jälkeen olen työskennellyt tittelillä Design Manager ja nyt suomeksi kaavakehitysjohtajana. Koulutukselta olen arkkitehti, SAFA. Leikkisästi minua voisikin kutsua arkkitehtipoliisiksi, joka valvoo ja opastaa aiheeseen liittyen.

Kirjoita kommentti

(Pakollinen)

(Pakollinen, ei julkaista)