Skanskan blogit

9 toukokuu2017

Työturvallisuuden kulttuurimuutos lähtee välittämisestä

Osallistuin vastikään kaksipäiväiseen työturvallisuusaiheiseen työpajaan Vierumäellä. Meidät oli jaettu pienryhmiin, joissa piti keskustella paljon. Toisilla keskustelu lähti nopeasti käyntiin, mutta mukana oli myös henkilöitä, jotka ei ensimmäisen päivän aikana juurikaan puhuneet. Osa suhtautui koko työpajaan ikään kuin olisi joutunut sinne vangiksi – omasta mielestä kiireellisemmät hommat odottivat toisaalla. Se ei ollut kovin lupaava alku. Tilanne kuitenkin kehittyi toisen päivän loppuun mennessä aivan toisenlaiseksi: alkuun skeptisesti suhtautuneet henkilöt osallistuivat myös keskusteluihin. Eräs osallistuja sanoi suoraan, että hänen ennakko-odotuksensa eivät olleet kovin korkealla, mutta päivien jälkeen ne olivat erittäin myönteiset.

Tämän melkoisen asennemuutoksen näyttämönä oli työturvallisuusaiheinen työpaja teemalla, jota kutsumme Skanskalla nimellä LIFE – Minä välitän. Hiljattain käynnistetty hanke ”LIFE – minä välitän” todentaa yhtä Skanskan arvoista: Välitämme ihmisistä ja ympäristöstä. LIFE ei ole meille uusi kertaluonteinen projekti tai kampanja, vaan tähtää pysyviin muutoksiin tavassamme suhtautua turvallisuuteen. Tällä kertaa tavoitteena onkin hidas mutta pysyvä kulttuurin kehittäminen, ei uusien työturvallisuustyökalujen tai -raportointitapojen nopea käyttöönotto.

Mitä olemme valmiita tekemään arvojemme eteen?

Kaikille ei ole yhtä helppoa lähteä avautumaan ajatuksistaan sillä tavoin kuin LIFE-työpajoissa tehdään. Olen hämmästynyt siitä, miten hyvin konsepti kuitenkin toimii käytännössä. LIFE tekee toisista ja itsestä välittämisen jokaiselle läheiseksi ja henkilökohtaiseksi. Sen tarkoitus on pysähtyä ajattelemaan ja saattaa ihmiset pois mukavuusalueeltaan.

Oikeastaan LIFEssä on kyse arvojohtamisesta, jota voidaan soveltaa paljon muuhunkin kuin työturvallisuuteen. Siksi on harhaanjohtavaakin puhua kuvailemieni työpajojen kohdalla työturvallisuuskoulutuksista: ne ovat kaukana perinteisistä kalvosulkeisista. Esiin nostetut kysymykset menevät vielä paljon syvemmälle eli siihen, miksi meillä on tietyt arvot ja mitä olemme valmiit tekemään niiden eteen. Pöytäkeskusteluissa oppilaat muuttuvat toistensa opettajiksi.

Keskustelu ja avautuminen eivät ole keinoja, joiden parissa useimmat suoraviivaiseen, faktoihin pohjautuvaan lähestymistapaan tottuneet rakentajat ovat kotonaan. Asenne- ja elämänmuutoksen ollessa kyseessä tiedämme kuitenkin, että pysyvä muutos voi lähteä vain jokaisesta itsestä, ei minkään ulkoisen pakon ajamana. LIFEä eivät myöskään henkisesti omista työturvallisuusasiantuntijat eli ammatikseen näistä asioista puhuvat, vaan linjaorganisaatio eli rakentajat itse.

Kun vanhat keinot eivät enää tepsi, kokeillaan jotakin uutta

Joskus perusmyönteisenkin mielen valtaa voimattomuus, kun kehitystä ei näytä tapahtuvan. Näin minullekin on työturvallisuuden kohdalla joskus käynyt. Kuten olemme nähneet, heti rakentamisen volyymien kasvaessa lisääntyvät myös tapaturmat. Meillä on vaikka kuinka paljon kaikenlaisia työkaluja vaarojen arviointiin, riskien analysointiin ja tunnistamiseen, asioiden raportoimiseen… Tästä työturvallisuuspäällikkömme Antti Leinokin on blogissaan kertonut. Silloin tulee tunne, että mitä tässä nyt enää keksii, kun kaikki on jo kokeiltu, eikä tulosta vain näytä tulevan kovasta yrityksestä huolimatta.

Olisi kuitenkin anteeksiantamatonta vain istua ja odottaa, koska sattuu seuraava tapaturma. Kun ”kovat” suunnittelu-, raportointi- ja analyysityökalut eivät enää kohenna turvallisuustasoa eikä uudenkaan työkalun käyttöönotto enää näy juuri minkäänlaisena parannuksena tapaturmatilastoissa, on aika ottaa käyttöön hyvin toisenlaiset keinot.

LIFEssä ei siis ole kyse nopeasta korjausliikkeestä. Isossa-Britanniassa lähestymistapaa on sovellettu seitsemän vuoden ajan ”kovien” työkalujen rinnalla, ja tulokset alkavat näkyä. Olen tavannut Britanniassa projektinjohtajia, jotka vastaavat jättimäisistä hankkeista ja ovat hyvin sitoutuneita LIFEen – vaikka heillä on todella paljon muutakin mietittävää päivittäisessä työssään. Hankkeiden vahvojen johtajien sitoutuminen toimii esimerkkinä läpi työmaaorganisaation.

LIFEn keskeisin kohtalonkysymys on se, miten sitoutamme aliurakoitsijamme. Ilman heitä toteutus jää auttamatta torsoksi. Tosiasia on, että aliurakoitsijoiden tapaturmataajuus on Skanskan työmailla selvästi korkeampi kuin Skanskan omien työntekijöiden. Jotta LIFE voisi olla todellinen menestystarina, meidän pitää lähteä tavoittelemaan koko työmaan ja edelleen koko alan toimintakulttuurin muutosta eikä keskittyä vain omaan yritykseemme.

Avainsanat: , , , ,

Tuomas Särkilahti
Tuomas Särkilahti (28 kirjoitusta)

Olen ollut Skanskassa vuodesta 1997, jolloin aloitin hankintainsinöörinä. Sitä ennen olin ollut viisi vuotta tutkijana TKK:lla. Nykyään olen Skanska Oy:n toimitusjohtaja.

1 Kommentti

  • Jaana Matilainen

    6.6.2017 - 20:17

    Olipa virkistävää lukea tämä blogi, jossa ytimessä on arvojohtaminen ja kulttuurimuutoksen tekeminen rakennusalalla. On tärkeää, että alallamme herätellään keskustelua koko työmaan ja alan toimintakulttuurin muuttamisesta ja kehittämisestä yhdessä. Tuoreita onnistumisiakin on yhteisestä kehittämisestä ja tahtotilan synnyttämisestä, esim. alan keskeisten toimijoiden yhdessä kehittämä digitaalinen tuotetiedon hallinta RT tuotetietokannan avulla. Tämä on yksi esimerkki sellaisesta tekemisestä, jossa yhteistä haastetta ei ole enää ratkottu kussakin yrityksessä erikseen vaan yhteisessä hankkeessa ja yhdessä. Tällaista yhteistä tekemistä tarvitaan lisää, jotta alallamme voidaan päästä merkittäviin tuottavuusloikkiin, työturvallisuuden parantumiseen, käyttäjäkokemuksen ja koetun laadun parantumiseen ja elinkaaritalouden optimointiin.

Kirjoita kommentti

(Pakollinen)

(Pakollinen, ei julkaista)